Another year over - vuoden 2017 yhteenveto

Vuoden 2017 viimeisiä päiviä viedään, ja on aika tehdä jonkinlaista katsausta. Vuoden aikana on tapahtunut paljon kaikenlaista, isoimpana muutoksena paluu Helsingistä Lahteen 11 vuoden jälkeen.

Tämä vuosi ennen uuden kauden alkua lokakuussa poikkesi edeltäjästään hurjasti. Vuoden ensimmäisellä puoliskolla tapahtui useita asioita samanaikaisesti, ja juoksu joutui jäämään sivurooliin. Päätös oli tietoinen - ja merkitsi sitä, että harjoittelu oli ennemmin ylläpitävää kuin kehittävää. Harvoin elämässä on mahdollista saada ihan kaikkea haluamaansa kerralla. Kun aikaa ja fokusta kului rutkasti moneen muuhun juttuun, kovat treenit ja kisatavoitteet olisivat olleet liikaa. Motivaatio ei onneksi missään vaiheessa kadonnut - tiesin, että syksyllä pääsen palaamaan juoksun pariin paremmalla effortilla. Omia päätöksiähän nämä ovat!

Vuodenvaihteessa ja tammikuussa ravasimme puolison kanssa asuntonäytöillä Lahdessa, ja helmikuun lopulla pääsimme allekirjoittamaan kauppakirjan omasta kodista, joka vapautuisi meille elokuussa. Samanaikaisesti työnhaku ja -haastattelut veivät oman aikansa, ja onnekseni Lahdesta löytyi työ, jonka pääsin aloittamaan huhtikuun lopussa. Oli tärkeää, että työ on haastavaa ja mielekästä, mutta samalla treenit mahdollistavaa. Kevät ja kesä kului perehtymisessä - työtehtäviin, uuteen kulttuuriin ja minulle täysin uuteen toimialaan - ja autossa istuessa. Helsinki-Lahti -motari tuli erinomaisen tutuksi vietettyämme sillä kolmisen tuntia päivässä. Vielä kesän alussa kävin kokeilemassa onneani yhdessä arki-illan 800m kisassa Sipoossa, mutta kun iltakasin starttia oli edeltänyt 12 tuntia istuma-asennossa, oli lopputulos vähän masentava. Muistuttelin itseäni alkuperäisestä päätöksestäni: on ihan ok, jos tämä kesä ei ole kisakesä. Onneksi keväällä olin ehtinyt parannella nelkun aikaa 2 sekunnilla. Kelasin, että jos tänä vuonna tuollainen kehitys on mahdollista, niin kyllä siitä perhana ensi vuonnakin vähän lähtee ;)

Temppuilua uudessa tyhjässä kodissa

Kevään kiireet tiedostaen olin jo talvella sitoutunut lähtemään kesäkuun World Transplant Gameseihin toisena joukkueenjohtajana. Tämä päätös tarkoitti automaattisesti sitä, että en itse voisi kisata Málagassa. Lopulta MM-kisamatkalle suuntasi toistaiseksi kautta aikojen suurin suomalaisjoukkue (40 urheilijaa), iso rypäs kannustajia, kolme joukkueenjohtajaa sekä viisi opintomatkalaista. Oli itselleni ainutlaatuinen mahdollisuus paitsi päästä oppimaan joukkueenjohtajan hommista ja tutustua ison kansainvälisen urheilujärjestön ja -tapahtuman toimintaan ns. kulissien takana, myös koordinoida opintomatka tarkoituksena tuottaa tietoa ja ideoita suomalaisen elinsiirtoliikunnan ja -urheilun kehittämiseksi. VAU:lle aivan törkeän iso kiitos tästä!!

Joukkueenjohtaja vähän liian univelkainen innostunut seuraavan päivän ohjelmasta ;)

Kisaviikko kyllä muistutteli, että näissä geimeissä haluan ehdottomasti olla urheilijana. Opin valtavasti muista lajeista ja olen kiitollinen siitä, että sain olla tukemassa meidän porukkaa sekä tutustumassa muiden lajien urheilijoihin ja muiden maiden joukkueisiin. Samalla oli hassu fiilis seurata omien kilpasiskojen juoksua sivusta, kun olisi halunnut olla siellä heidän rinnallaan. Tai mielellään tietty vähintään rinnanmitan edellä ;)


Barcelona ja San Sebastian tarjosi loppukesästä huikeat hölkkä- ja patikkamaisemat!

Kaikkinensa vuosi meni käytännössä oikeastaan just niin kuin piti. Syksyllä muuton jälkeen pääsin aloittamaan uuden kauden, ja Lahdessa on onneksi hyvät puitteet harjoitteluun. Lyhyissä vedoissa suuntaan usein Suurhallin juoksusuoralle, pidemmissä Pajulahteen, ja voimaharjoitteluun tarjoaa puitteet Fressin kaksi salia. Pikku-Vesku toimii peruslenkkeilyyn, pitkiin vetoihin ja vauhtileikittelyyn sekä osaan mäkitreeneistä. Helsingistä kaipaan eniten juoksuyhteisöä, sillä Lahteen aikuisten juoksu- tai yleisurheiluhuuma ei tunnu oikein vielä landanneen. Kaikkialla näkee hurjasti lapsia ja nuoria liikkumassa - ja hyvä niin - mutta missä kaikki aikuiset luuraa, se ei ole mulle vielä valjennut!

Syksyn harjoittelusta kirjoittelinkin jo aikaisemmin, kivastihan tuo on mennyt ja vailla suurempia ongelmia. Harjoittelu on ollut vähän eri tyyppistä kuin aiempina syksyinä, joten nyt innolla odotan, miten se on purrut. Eka mahdollisuus ottaa selvää koittaa tammikuun loppupuolella Parayleisurheilun SM-kisoissa, joissa starttaan kakkoselle ja ekaa kertaa elämässäni myös 60 metrille.

Tämän kauden ja ensi vuoden tavoitteista enemmän ensi vuoden puolella - tässä vaiheessa hyvää uutta vuotta 2018!

t. Pinja



Kommentit

Lähetä kommentti