Kun olin lapsi, meidän perheessä liikuttiin kiitettävän ahkerasti. Kilpaa ei juuri urheiltu mutta liikunta ja hyötyliikunta olivat arjessa vahvasti mukana. Minä pelasin pesäpalloa, siskot tanssivat ja toinen myös yleisurheili, ja äiti ja iskä näyttivät mallia juoksemalla, rullaluistelemalla, pyöräilemällä ja talvisin hiihtämällä. Bobby McFerrinin Don't Worry Be Happy tuo ikuisesti mieleen äidin kotijumpat ja aerobic-LP:t, ja vähän vanhempana täysi-ikäisyyden kynnyksellä äiti oli myös se, joka perehdytti minut kuntosaliharjoitteluun.
Juuri äiti on ollut ensimmäinen juoksun esikuvani. Olen vasta viime vuosina ymmärtänyt, että hänen esimerkillään on ollut minuun suurensuuri vaikutus. Lapsuudessani äiti juoksi joka vuosi Naisten Kympin ja silloin minäkin pääsin usein Helsinkiin kannustamaan häntä. Seisoin aidan takana seuraten innolla äidin menoa ja energiaa sekä ison tapahtuman humua. Veikkaanpa, että rakkauteni juoksutapahtumiin juontaa juurensa juuri näihin 90-luvun alun iloisiin kesäpäiviin Helsingissä.
"The reason we race isn't so much to beat each other, but to be with each other" kuvaa minulle hyvin yhdessäolon ja yhdessä juoksemisen riemua. Juoksu voi olla yksilölaji, mutta yksinäinen laji se ei missään nimessä ole. Tämän ajattelun uskon oppineeni osin lapsuuden kodissani, vaikka se onkin kypsynyt mielessäni vasta viime vuosina.
Vanhempani ovat aina myös kannustaneet meitä lapsia liikkumaan. Ylipäätään - ja tämänkin olen tajunnut vasta nyt aikuisena - he ovat aina tuntuneet uskovan meidän kykyihimme toteuttaa itseämme ja unelmiamme. Tätä ei ole ilmennetty ylitsevuotavina kehuina, ehkäpä ennemmin pieninä toteamuksina ja kannustuksen sanoina. Pohjavireenä. "Et pysty" ja "ei kannata" eivät ole kuuluneet sanastoon. Ratajuoksupureman näin aikuisiällä saatuani perheen tuki on edelleen korvaamaton. Äiti ja iskä ovat seuranneet kisoja, niin isoja kuin pieniä, radan laidalla, ja siskot viettivät äidin kanssa kokonaisen viikon viime kesänä vapaaehtoistöissä European Transplant Sport Weekissä sekä EM-kisoissamme.
Tänään äitienpäivänä siis erityinen kiitos äidille: kiitos loppumattomasta tuestasi ja rakkaudestasi. Kiitos, että näytit mallia ja innostit. Olisinko oppinut fiilistelemään juoksua ilman sinua, ilman kesäisiä Naisten Kymppejä ja Tapanilan maastoissa tallaamistasi? :)
Juuri äiti on ollut ensimmäinen juoksun esikuvani. Olen vasta viime vuosina ymmärtänyt, että hänen esimerkillään on ollut minuun suurensuuri vaikutus. Lapsuudessani äiti juoksi joka vuosi Naisten Kympin ja silloin minäkin pääsin usein Helsinkiin kannustamaan häntä. Seisoin aidan takana seuraten innolla äidin menoa ja energiaa sekä ison tapahtuman humua. Veikkaanpa, että rakkauteni juoksutapahtumiin juontaa juurensa juuri näihin 90-luvun alun iloisiin kesäpäiviin Helsingissä.
"The reason we race isn't so much to beat each other, but to be with each other" kuvaa minulle hyvin yhdessäolon ja yhdessä juoksemisen riemua. Juoksu voi olla yksilölaji, mutta yksinäinen laji se ei missään nimessä ole. Tämän ajattelun uskon oppineeni osin lapsuuden kodissani, vaikka se onkin kypsynyt mielessäni vasta viime vuosina.
Vanhempani ovat aina myös kannustaneet meitä lapsia liikkumaan. Ylipäätään - ja tämänkin olen tajunnut vasta nyt aikuisena - he ovat aina tuntuneet uskovan meidän kykyihimme toteuttaa itseämme ja unelmiamme. Tätä ei ole ilmennetty ylitsevuotavina kehuina, ehkäpä ennemmin pieninä toteamuksina ja kannustuksen sanoina. Pohjavireenä. "Et pysty" ja "ei kannata" eivät ole kuuluneet sanastoon. Ratajuoksupureman näin aikuisiällä saatuani perheen tuki on edelleen korvaamaton. Äiti ja iskä ovat seuranneet kisoja, niin isoja kuin pieniä, radan laidalla, ja siskot viettivät äidin kanssa kokonaisen viikon viime kesänä vapaaehtoistöissä European Transplant Sport Weekissä sekä EM-kisoissamme.
Tänään äitienpäivänä siis erityinen kiitos äidille: kiitos loppumattomasta tuestasi ja rakkaudestasi. Kiitos, että näytit mallia ja innostit. Olisinko oppinut fiilistelemään juoksua ilman sinua, ilman kesäisiä Naisten Kymppejä ja Tapanilan maastoissa tallaamistasi? :)
 |
| Paidasta päätellen Naisten Kymppi 1994 takana :) |
Kommentit
Lähetä kommentti