Viimeisen vuoden juoksukuulumiset

Innostuin päivittämään blogin ulkomuodon, joten nyt pitää tietysti myös sisältö tuoda nykyaikaan! Viimeisin postaus on ollut marraskuulta 2015, jolloin ilmoitin blogin jäävän talvitauolle (tai oikeastaan siirtyvän toiseen kanavaan hetkeksi). Tauosta tuli lopulta yli vuoden mittainen, vaikka juoksun saralla paljon tapahtuikin.

Hymystä päätellen turhan kevyt 800m ;)

Pieni kertaus vuoden 2016 juoksenteluihin... Otin elinsiirron saaneiden EM- ja SM-kisojen lisäksi osaa muutamiin veteraanikisoihin, ja tykästyin niiden rentoon tunnelmaan ja itselle melko hyvin sopivaan tasoon. Kiitos vaan Suomen Aikuisurheiluliitto, että alle 35-vuotiaatkin voivat nykyään olla vetskuja! ;)

Aikuisurheilukisoissa kirkastui ajatus juoksusta läpi elämän; haluan pistää jalkaa toisen eteen vielä N70 tai N80 sarjoissakin. Tällaisen jatkumon ajatteleminen lisäsi malttia vaikkapa viime talven flunssien kourissa ollessani. Ei ole tarve napata pikavoittoja tai repiä kehosta justnytheti irti kaikkea saatavilla olevaa, kun maailma ei toivottavasti ole mihinkään tänään tai huomenna loppumassa.





EM- ja SM-kisat menivät sijoitusten osalta aika kivasti, ja SM-kisoissa tuli parannettua 100m ja 200m enkkoja. 400m osalta jäi kana kynittäväksi tuleviin vuosiin, sillä kesän paras Lahdessa juostu aikakin oli suhteessa paljon heikompi kuin tuo elokuussa Leppävaarassa kellotettu 200m aika. Pitkälti ongelma taitaa olla siinä, että lähden nelkulle hitaasti ja varmistellen - takakaarteessa odottavia maitohappoja peläten. Aika jää hitaaksi alussa menettämieni sekuntien vuoksi, vaikka maitohapot ja etusuoran tuska ovat joka tapauksessa taatut. Tässä on vasta-alkajalla oppimista!

EM-kisojen huippuhetki: 4x100m viestikultaa

Tyytyväinen SM-kisaaja

Lenkkarit seurasivat mukana kesän reissuille, ja pääsin juoksentelemaan Nizzassa, New Yorkissa, New Orleansissa ja Chicagossa. Juoksun ja matkailun yhdistäminen on kiva tapa tutustua uusiin paikkoihin ja tykkään tutkailla lenkeillä eri kaupunkien/maiden juoksukulttuureja. Nizzassa juostiin paljon, New Yorkissa puolestaan oli heti ekana lomapäivänämme suljettu koko Park Avenue ilmaista kaikelle kansalle avointa juoksutapahtumaa varten Citibankin (?) sponsoroimana. Kuka sponssaisi Manskun sulkemisen Ruskeasuolta Bulevardin kulmaan?

Chicago!

Chicagossa järjestettiin samaan aikaan muutama eri mittainen triathlon, joten koko kaupunki oli parin päivän ajan täynnä triathlonisteja. Näitä hyväkuntoisia urheilijoita seuratessani pohdin, pitäiskö joskus tulevina vuosina osallistua triathlonin sprinttimatkalle.

Sitten muistin, että 750m uimisessa kestäisi minulta koko päivä, ja pyöräilyyn en erityisemmin tunne vetoa. Onkohan olemassa joukkuetriathlonia, jossa meikäläinen voisi vain juosta sen vitosen? Voiko silloin edes kutsua itseään triathlonistiksi? Näillä miettein päätin toistaiseksi pysyä ihan vain juoksijana. Ja kun nyt tarkemmin asiaa ajattelen, vitonen on muutenkin vähän turhan pitkä matka meikäläiselle. Rataa kierretään siis jatkossakin!

Loppuvuosi meni peruskuntokauden merkeissä, joskin harmia aiheutti heinäkuussa alkanut ja syksyllä pahentunut vasemman lonkan/reiden kipu. Tätä sitten antaumuksella hoidettiin, jumpattiin, venyteltiin, rullailtiin, ja juoksutaukoakin pidin 3 viikkoa. Joulukuussa lonkka ja reisi saatiin viimein kivuttomiksi, mutta vaiva on sittemmin palannut. Juoksu tai mikään muukaan liikuntamuoto ei sitä tunnu sen kummemmin helpottavan kuin pahentavankaan, joten treenitaukoja tämän takia en ole enää pitänyt. Alaselän ja pakaroiden jumeja pitää hoitaa, ja näiden alueiden lihaksia varmaan myös vähän vahvistaa.

Kaikkiaan vuosi 2016 oli juoksun näkökulmasta ihan mahtava. Melkeinpä tuplasin vuoden 2015 kilometrit, ja huomasin selvää kehitystä paitsi juoksussa itsessään myös lihaskunnossa ja juoksun kannalta olennaisessa keskivartalon hallinnassa. Kilsoja kertyi reilu 800, mikä toki on edelleen hyvin maltillinen määrä, mutta silti suurin sitten elinsiirron. Tapasin treenien ja kisojen parissa uusia hienoja ihmisiä, joista montaa kutsun nyt ystäväkseni.

Tällä kevyellä recapilla on blogi nyt päässyt vuoteen 2017. Nähtäväksi jää, aktivoidunko jatkossa useammin kuin kerran vuodessa! Nyt kuitenkin blogin olemassaolon oikeutuksen pariin, illan ohjelmassa 30 minsan pk-lenkki ja päälle vartin kevyt vauhdinnosto :)

Aurinkoista kevättä kaikille!